”Suomen nuoriso näyttää jakautuneen selkeästi kahtia. Toinen puoli äänestää eduskuntavaaleissa, toinen ei. Toinen puoli on jossain määrin kiinnostunut politiikasta, toinen ei. Toinen puoli keskustelee vaaleista toisten ihmisten kanssa, toinen ei. Toinen puoli joko on mukana erilaisten kansalaisjärjestöjen toiminnassa tai ainakin heillä on sidos niihin. Toisella puolella tätä sidosta ei ole.”
Näin kertoo nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala äänioikeus.fi-svun julkaisussa "Miksi nuorten kiinnostus politiikasta kasvaa, muttei äänestysinto". Nuoret eivät siis ehkä ole ryhmänä kokonaan täysin passiivinen, mutta aktiivisuus ei jakaudu heidän kesken tasan. Poliittiset kysymykset koetaan kaukaisiksi ja politiikka itsessään peliksi. Miten politiikkaa voitaisiin tuoda kansalaisia, ja varsinkin nuoria, lähemmäksi?
Ensi viikon Äänenmurroksessa keskustellaan nuorison poliittisesta passiivisuudesta sekä nuorten keinoista vaikuttaa poliittisella areenalla. Usein poliittinen vaikuttaminen mielletään äänestämiseksi vaaleissa, mutta mitä muita keinoja on tarjolla? Jos ei ole nuorisopuolueen jäsen tai kansanedustaja, miten voi ajaa itselleen tärkeää asiaa yhteiskunnassa?
Näin kertoo nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala äänioikeus.fi-svun julkaisussa "Miksi nuorten kiinnostus politiikasta kasvaa, muttei äänestysinto". Nuoret eivät siis ehkä ole ryhmänä kokonaan täysin passiivinen, mutta aktiivisuus ei jakaudu heidän kesken tasan. Poliittiset kysymykset koetaan kaukaisiksi ja politiikka itsessään peliksi. Miten politiikkaa voitaisiin tuoda kansalaisia, ja varsinkin nuoria, lähemmäksi?
Ensi viikon Äänenmurroksessa keskustellaan nuorison poliittisesta passiivisuudesta sekä nuorten keinoista vaikuttaa poliittisella areenalla. Usein poliittinen vaikuttaminen mielletään äänestämiseksi vaaleissa, mutta mitä muita keinoja on tarjolla? Jos ei ole nuorisopuolueen jäsen tai kansanedustaja, miten voi ajaa itselleen tärkeää asiaa yhteiskunnassa?
 |
| Kuva: Petter Nissinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti